sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kuulumisia

Viime päivityksestä onkin ehtinyt vierähtää aika jo tovi ja paljon on meidän elämässä tapahtunutkin. Syksy meni minulla viimeisiä opintoja tehdessä, ympäri Suomea reissatessa harjoitteluissa ja uutta kotia etsiessä. Opiskelijaelämä on siis osaltani ainakin toistaiseksi ohi ja työelämään totuttelu on alkanut. Laumamme päämaja on siirtynyt Kuopiosta Jyväskylään omaan kotiin, jossa on oma PIHA ja lenkkipolut lähtevät suoraan takapihalta! Åsa ja Zelda vaikuttavat oikein tyytyväisiltä uuteen asumispaikkaan ja takapihan ikkunoista pääsee hyvin vahtimaan muita liikkujia metsässä. Vielä on vähän vaiheessa etenkin Zeldan osalta opettelu, että miten reagoida ulkona liikkujiin :D


Agilitya treenaamme Zeldan kanssa nyt Haukkuvaarassa, joka ehti jo kesällä tulla meille tutuksi. Kisoissa olemme käyneet aina välillä. Loppukesästä Zelda taisi ymmärtää, missä kisoissa on kyse ja kehitti ihan oman kisa(possu)vireensä. Tästä aiheutui sitten ongelmia lähdössä pysymiseen ja täydellisesti toiminut juoksupuomi muuttui pomppupuomiksi... Lähtöongelma alkaa olla jo aika hyvin selätetty, mutta puomin kanssa on vielä tekemistä. Tai oikeastaan puomiongelmaa emme ole ehtineet vielä kunnolla alkaa selvittää. Nyt olisi sitten tarkoitus aloittaa tehotreenit puomin osalta ja saada se toimimaan varmasti myös kisavireessä. Tällä hetkellä meillä on siis kaksi luvaa ykkäsluokassa, yksi agi- ja yksi hyppyradalta.

Kyylät vauhdissa :D

Åsa pääsi syksyllä hajuntunnistuskurssille ja opetteli ilmaisemaan kanttarellin hajua. Kesällä olisi sitten tarkoitus siirtyä ulos treenaamaan vähitellen.  Tavoitteena siis tehdä Åsasta meille kanttarellikoira :D





sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Kisaura startattu

Zeldan ensimmäiset kisat olivat jo huhtikuussa. Zeldan joutui säkäluokan suhteen kiertoon ja lopputulosta jännittäessäni en halunnut kisoista aiemmin kirjoittaa. Ensimmäisellä mittauksella Zeldasta saatiin juuri ja juuri  mini, toisella kerralla medi ja viimeisellä milli pari rajan alle mini. Lopullinen mitta määräytyi tietenkin enemmistön perusteella MINIKSI!!! Reiluja mittauksia Zeldalle etsiessäni tuli vähän reissattua ympäri Suomea ja uhrattua juhannusattokin, mutta oli kyllä sen arvoista.


Itse kisoista ei jäänyt mitään erityistä mainitsemisen arvoista. Zelda menee kyllä hienosti uusissakin paikoissa, eikä edes välitä ulkokentästä ilman aitoja, vaikka vain muutaman kerran oli lyhyttä pätkää tehnyt aiemmin ulkona. Yhdissä kisoissa hämärä halli sai Zeldan kiertämään pussin ja jarruttamaan vähän putkilla. Isoin este meidän kisamenestykselle olen ollut ihan itse, kun en osaa luotta kisoissa Zeldaan ja jarruttelen ja pyörin sen edessä turhaan :D



Nyt meillä on heinökuun lomaa ohjatuista treeneistä ja kisoista. Touko- ja kesäkuun treenasimme täällä kesäkaupungissammen PopDog:lla, mutta nyt heidänkin treeneistään kesäloma. Uusiltä ihmisiltä saa aina kivasti uudenlaista näkökulmaa oman tekemiseensä ja tuntuu, että parissa kuukaudessa päästiin Zeldan kanssa taas iso harppaus eteenpäin.Nyt heinäkuun tavoitteena on Zeldan syvien lihasten treenaus doboillen ja paluu rakkaan puomi-harrastuksemme pariin, sillä Zelda on innoissaan välillä vähän räiskinyt alastulolla.


Kuvat: Miia Kierikki-Malinen

maanantai 11. tammikuuta 2016

Kiirettä kiirettä

Viime kerrasta onkin ehtinyt vierähtää aikaa. Kiirettä on ollut opiskelujen ja töiden kanssa ja eipä ole ollut mitään ihmeellistä kerrottavaakaan. Agilityssä ollaan laajennettu vähitellen estevalikoimaa. Kepit menee jo lähes kaikista kulmista ongelmitta. Myös renkaan ja pussin kohdalla Zelda koki vihdoin valaistuksen. Juoksupuomikin on jo hyvässä vaiheessa (tai ainakin minun käsitykseni mukaan, mitä nyt siitä ymmärrän :D). Aa ja keinu saavat odottaa, kunnes puomi on kunnossa. Keinun pamauttelua ollaan Zeldan kanssa jo treenattu ja se on ihan innoissaan keinua rämäyttelemässä. Ensimmäiset kisatkin alkavat lähestyä, sillä helmikuussa on tarkoitus startata hyppyradalla. Iiiiikkkkk! Isoin haaste kisojen suhteen taitaa tällä hetkellä olla lähdössä istuminen, sillä malttia ei ole yhtään, kun radalle on niin kiire. Ja kisoissa ei voi edes nameja käyttää lähdössä apuna...



Muuten arki on jatkunut entiseen tapaa. Zeldalla on vieläkin mörkövaihe menossa ja pimeällä mörköjä näkyy, joka nurkassa. Lisäksi vieraat ihmiset ja koirat ovat edelleen melko jänniä. Toivon kovasti, että tuo pahin arkuus on murkkuiän juttuja ja helpottaa iän myötä. Siedätyshoito ihmisiin ja koiriin on kuitenkin aloitettu ja kaikki tilanteet käytetty sen suhteen hyväksi. Parina päivänä meillä on ollut kavereiden koiria hoidossa ja Zelda on päässyt (joutunut :D) tutustumaan uusiin kavereihin. Molemmat koirat olivat poikia, joten niiden kiinostus Zeldan peräpäätä kohtaan vähän viilensi Zeldan tunteita :D Zelda ei kuitenkaan kumpaakaan pelännyt ja pienempää jopa innostui ulkona leikittämään, joten ehkä vielä on toivoa. Isompi, joka on dalmatialainen, oli Zeldan ensimmäisiä oikeasti isoja koirakavereita ja ihan yllätyin, miten nopeasti Zelda sen hyväksyi.

Zeldan uusi kaveri nro 1. Papukaijamerkki sille, joka tunnistaa rodun oikein :D'
Ja leikkikaveri nro 2 aka kalsarisankari
Zeldalle on  nyt syksyn aikana tullut pari ikävää kokemusta isoista koirista. Osa on tullut lenkillä, kun Zelda on kontaktissa ohittanut toista koiraa ja toinen juuri vieressä ollessa yhtäkkiä hypännyt Zeldaa kohti. Kerran metsässä pimeällä isompi koira yllätti meidät täysin ja Zelda säikähti ja lähti pakoon iso koira perässään. Onneksi Zelda tuli melkein heti takaisin täysin ehjänä ja toinen koira ei enää tullut meidän lähelle. Noiden kokemusten jälkeen olen tosi tyytyväinen, että Zelda pystyy jo hyväksymään isotkin koirat, vaikkei niistä hirveästi tykkääkään.




Ehkä isoin uutinen Zeldan elämässä oli sen ensimmäiset agilitytreenit Henrin kanssa :'D. Koska en itse joululomalla töiden takia päässyt kahtena kertana treeneihin, enkä kumpaakaan saanut myytyä, oli jotain keksittävä. Kovalla suostuttelulla sain nuo kaksi treeneihin jälkimmäisellä kerralla. Ihan hyvin olivat kuulemani mukaan pärjänneet, joten toivottavasti jatkossakin Zeldalle löytyy varaohjaaja tarvittaessa.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Liebster Award




Suuri kiitos Liisalle blogi-urani ensimäisestä haasteesta! Mukavaa päästä pohtimaan vastauksia näihin kysymyksiin.

"Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle."



Sääntöjä: 

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.

4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille."

1. Mikä on mielestäsi parasta koiran omistamisessa? Entä rasittavinta? 
Parasta on, että on aina joku odottamassa iloisena kotiin tullessa ja piristämässä pitkän päivän jälkeen. Lisäksi kaikenlainen puuhailu koirien kanssa on paras tapa unohtaa stressi ja kiire. Rasittavinta on, kun joutuu keskellä yötä käyttämään koiraa ulkona tai kun joku onnistuu oksentamaan tai tekemään muita tuotoksia keskelle (uutta) mattoa :D

2. Miten koirasi on/ovat päätyneet juuri sinulle?
Åsan kohdalla etsinnässä oli trikki shelttinarttu. Tuolloin en vielä paljoa osannut valikoida kasvattajaa ja ymmärtänyt katsoa muita kuin ihan perusterveystuloksia. Onneksi sattui hyvä tuuri ja Åsa oli ainoa vähäiset ehtoni täyttävä pentu, jonka löysin akuutissa pentukuumeessa vanhempieni vihdoin myönnyttyä koiraan. Sitten piti enää vakuutta kasvattaja, että tuo jurikka sopii meille ensimmäiseksi koiraksi :D

Zeldan kohdalla toista koiraa oli harkittu jo pidemmän aikaa ja halusin ehdottomasti itselleni reippaamman harrastuskaverin. Rotuahan mietimme pitkään ja sheltti ei edes ollut kärkirotujen joukossa. Sitten löysin Inkan facebookin laittaman selkätarinan perusteella Zeldan pentueen ja se oli menoa sitten. Pentue oli kaikkea, mitä shelttiepentueelta osasin toivoa ja lisäksi vapaana oli kauan haaveilemani merle narttu.

3. Mitä koirasi vihaa?
Åsa vihaa vettä nestemäisenä kaikessa muussa muodossa paitsi juomana :D Lisäksi reippaat juoksulenkit on tylsiä ja kaikki tekeminen mistä ei itse hyödy (= saa ruokaa). Eikä yksin kotiin jääminenkään kovin hauskaa ole.

Zelda ei varmaan edes tiedä mitä vihaaminen on, mutta ehkä nälkä ja ruuan puuttuminen voisivat olla jotain sellaista Zeldalle. Ja tekemisen puute vaivaa Zeldaa myös jatkuvasti.

4. Onko olemassa koirarotua, jota et missään nimessä itsellesi haluaisi? Jos on, perustele miksi et.
Kaikki jollain tavalla rakenteellisesti "sairaat" koirarodut. Esim. lyttykuonoiset, liian iso nahkaiset, rakenteeltaan sairaat. Lyttykuonoisissa en voisi sietää niistä lähtevää korinaa. Kaikissa näissä häiritsee eniten kuitenkin se, että ihminen on omilla valinnoillaan jalostanut koirille ominaisuuksia, joista ne kärsivät. Koiran kuuluu näyttää koiralta ja pystyä elämään aktiivisesti.

5. Onko jokin harrastus noussut ylitse muiden sinulle ja koirallesi? Jos on, niin mikä ja miksi?
Agility. Åsan kanssa se oli ainoa laji, josta se näytti innostuvan edes välillä. Itse tykkään vauhdista ja haasteista, mutta en turhasta nipottamisesta, joten siten itselleni sopiva laji. Zelda oli sitten minun mieltymysteni uhri lajivalinnassa. Onneksi Zelda vaikuttaa kuitenkin hyvin tyytyväiseltä osaansa.

6. Mikä on huvittavinta mitä koirasi on tehnyt/ovat tehneet?
Åsalla kaikki kerrat, kun se on onnistunut huijaamaan minua, vaikka olen luullut sen olevan hallinnassa. Viimeisimpänä tulee mieleen, kun se jonkun matkaa mukanamme tultua kääntyi takaisin äsken tehdylle jäljelle nameja syömään. Ja me emme tietenkään huomanneet tätä ihan heti :D

Zelda nyt tekee päivittäin kaikkea pientä hassua riehuessaan ympäriinsä. Mitään yksittäistä tapausta ei nyt tule mieleen.

7. Jos koirasi olisi ihminen, millainen se olisi? (Jos useampi koira, selostus jokaisesta!)
Åsa olisi laiskahko pyöreähkö keski-ikäinen rouva, joka nauttisi elämästään kaikin tavoin. Divaanilla loikoilu ja herkkujen syönti olisi rouvan lempipuuhaa samalla naapureita vahdaten. Rouvassa olisi pientä kontrollifriikin vikaa ja hän haluaisia aina hallita muiden asioita ja stressaantuisi helposti, jos asiat eivät menisi  hänen mielensä mukaan.

Zelda olisi rasavilli koululainen, joka tekisi kaiken ensin ja miettisi vasta sitten. Koulussa tyttö olisi innokas oppilas, joskus vähän liiankin. Tyttö olisi aina innolla osallistumassa kaikkiin uusiin harrastuksiin. Uusien ihmisten kanssa tyttö olisi aluksi ujo, mutta tutustuttuaan nauttisi heidän seurasta, eikä malttaisi jättää leikkejä kesken kotiintuloajan koittaessa.

8. Kuinka paljon kulutat kuukaudessa/vuodessa rahaa koiraasi, jos ruokintaa ei lasketa (lelut, pannat, hihnat jne.)? Noin summa riittää.
Tähän en halua edes tietää vastausta. Agilityn valmennusryhmäpaikkaan menee 100 e kuukaudessa plus yksittäiset treenikerrat, joita aina välillä ostan. Leluja olen nyt Zeldan tultua innostunut ostamaan, kun on  
vihdoin leikkivä koira, joten niihin mennyt jokunen kymppi viimeisen vuoden aikana :D Lisäksi Zelda on saanut aika isolla summalla aikuiskoon varusteita. Varmasti useampi satanen mennyt tämän puolella varusteisiin.

Onneksi Åsa on edes halpa koira, jolla varusteet kestää (eli inhoaa kaikkea päälle pantavaa niin paljon, ettei niitä käytetä kuin pakon edessä, joten eivät kulu :D), eikä lelut kiinnosta.

9. Toivotko koskaan, ettet omistaisi koiraa/koiria? Miksi/miksi et?
Kyllähän noita yksittäisiä hetkiä on tullut ainavälillä, esim. noiden mattosotkujen yhteydessä. Ja aina väsyneenä ei huvittaisi lähteä koiran kanssa sateeseen tarpomaan. Mutta oikeasti vakavasti en ole ikinä katunut koiran ottamista.


10. Jos et hankkisi koiraa, minkä lemmikkieläimen ottaisit?
Hhhmmm pienenä olin ihan heppahullu, joten hevonen olisi ihana, tosin en kyllä osaisi yhtään hoitaa sitä. Todellisuudessa en uskoisi meille muuta lemmikkiä tulevan.


11. Kuvitellaan tilanne, että kasvatat omaa rotuasi (jos siis näin ei jo ole!). Mitkä asiat sinulle ovat kasvatustyössäsi tärkeimpiä? 
Lyhyesti terveys ja luonne.

Kysymykset haastetulle:

1. Mitkä ovat koiriesi lempiherkut? Entä inhokkiruuat? 
2. Mitkä ovat koiriesi lempilelut? (kuvat myös)
3. Mikä on koiriesi lempitekemistä?
4. Missä koirasi yleensä nukkuvat yönsä?
5. Mikä on teidän lempiharrastus? Miten päädyitte sen pariin?
6. Monta kertaa treenaatte viikossa keskimäärin?
7. Mikä olisi maksimimäärä koiria sinulle kerralla? Miksi?
8. Haluaisitko kokeilla jotain harrastuslajia, jota et ole vielä kokeillut? Mitä ja miksi?
9. Miten päädyit nykyiseen rotuusi?
10. Mitkä ovat rotusi parhaat ja huonoimmat puolet?
11. Jos et saisi valita omaa rotuasi, minkä rotuisen koiran ottaisit? Miksi?

Koska lähes kaikki lukemani koirablogit ovat jo saaneet tämän haasteen, niin haaste lähtee vain Sannalle.


tiistai 15. syyskuuta 2015

Elossa

Viimesestä päivityksestä on ehtinyt jo vierähtää reilu kuukausi aikaa, joten ajattelin pikaisesti kertoilla meidän kuulumisia. Elokuun toinen viikonloppu kävimme Zeldan kanssa pyörähtämässä näyttelykehässä Joensuussa. Kerrankin Zelda osasi olla pöydällä rentona ja antoi tuomarin tutkia rauhassa Muuten Zelda olikin sitten normaalia rauhattomampi ja mm. kehän laidalla kiljuneet lapset saivat vähän liikaa huomiota. Arvosanaksi saimme EH:n, johon olen erittäin tyytyväinen tällä kokemuksella ja Zeldan kaljulla takapuolella :D



"Feminine bitch of good size and shape. Would prefer more bone. Pleasing head and expression. Using her ears well. Nice shape when standing. Has good colour and coat for age. Would like her to have more strenght on hindquarters when moving." 




Elokuun puolessa välissä koitti arkeen paluu niin minun opiskelujen kuin Zeldan treenienkin suhteen. Agilityssä tuntuu kuin ei olisi taukoa ollutkaan. Zelda keskittyy jo todellla hyvin ja uudet ohjauksetkin oppii todella nopeasti (paitsi saksalaisen, jossa  koko esteen kiertäminen on paaaljon hasukempaa :D). Vauhtiakin on tullut lisää, vaikka nyt syksyllä laitoimme rimat hyppyihin ensimmäistä kertaa. Sen verran kovaa joutuu jo juoksemaan, että seuraava kehityskohde on ohjaajan juoksuvauhti ja kunto :DD Kotona olemme lisäksi treenanneet keppejä pihalla ja kontaktejakin varten pitäisi alkaa tehdä pohja, sillä ensi kuussaa menemme kontakti kurssille. Pitää paremmalla ajalla kertoa tarkemmin missä mennään ja yrittää kuvata viedota treeneistä.

Zelda sisustaa

Zeldasta on kuoriutunut oikea duracell pupu nyt, kun sillä ei ole enää Ainoa päivisin leikkikaverina. Koko ajan pitäisi olla jotain tekemistä ja mikään ei tunnu väsyttävän. Treenien ja lenkin jälkeen rauhallista aikaa on maksimissaan pari tuntia. Onneksi keppitreeni pihalla on helppo ja nopea tapa väsyttää, kun Zelda yrittää pohtia, miksei ekaa keppiväliä saa mennä, mistä haluaa :'D


sunnuntai 2. elokuuta 2015

Lajikokeiluja

Lupasin aiemmin kertoa tarkemmin Zeldan synttärilahjasta. Toivon, että saisin Zeldasta itselleni kaverin juoksulenkeille, joten ostin sille vetovaljaat ja -hihnan ja itselleni vetovyön. Pienille koirille on todella niukka valikoima vetovaljaita, törmäsin ainoastaan Zero DC short -merkkisiin. Niitä löytyi onneksi läheisestä eläinkaupasta, joten pääsimme sovittamaan oikeaa kokoa. Siellä ei kuitenkaan valitettavasti ollut valjaita minua mielyttävässä värissä, eikä niitä ollut sinne saatavillakaan vähään aikaan. Päädyin lopulta tilamaan valjaat netistä, vaikka mielläni olisi kannatanut paikallista yritystä. Netistäkään en saanut toivomaani lilaa-väriä, sillä minulle oli laitettu vahingossa pinkit. En kuitenkaan viitsinyt lähteä niitä vaihtamaan, kun totesin niiden sopivan Zeldalle riittävän hyvin :D


Varusteita olemme ehtineet testata vasta pari kertaa, mutta vaikuttavat todella hyviltä. Syksyn aikana olisi tarkoitus opettaa Zeldaa vetämään kunnolla ja ainakin pysähtymiskäsky. Jos ehdimme treenata tarpeeksi, pääsee Zelda talvella kokeilemaan vetämistä myös suksien edessä. Myös Aino pääsi kerran kanssani testaamaan valjaita lenkille ja sai kerrankin vetää luvan kanssa :D Sama koko sopii ihme kyllä myös Ainolle ja nyt sille on omat valjaat tulossa, joten joskus voin päästä juoksemaan myös kahden koiran kanssa.


Toinen uusi lajikokeilumme on pelastuskoiratoiminta ja tarkemmia haku ja jälki. Eräs sunnuntai rohkaistuimme lähtemään ystävämme mukaan pelastuskoiratreeneihin. Åsa ja Zelda pääsivät kokeilemaan hakua ja olivat molemmat aika ihmeissään, mutta ihmiset löytyivät lopulta. Ainolle ja Åsalle teimme lisäksi jäljet. Innostuin tästä niin paljon, että olen tehnyt  nyt jäljet pari kertaa. Mukavaa aivotyötä ja energiankulutusta, joten nyt pitäisi vain olla sen verran ahkera, että jaksaa jälkiä tehdä.

Lisäksi olemme taas aktivoituneet treenaamaan näyttelyjuttuja, sillä viikon päästä pitäisi taas esiintyä edukseen kehässä. Kerran olemme käyneet shelttien näyttelytreeneissä ja lisäksi yhdissä mätsäreissä. Kotona olen lisäksi yrittänyt treenata seisomista mahdollisimman usein, jos nyt vielä viikko jaksettaisiin treenata :D

lauantai 1. elokuuta 2015

Nikamasaurus

Minulla on terve koira!

Tänään sain vihdoin huokaista hepotuksesta. Lonkka- ja kyynärlausunnot tulivat jo maanantaina, mutta se eniten jännittänyt selkälausunto tuli tänään. Viikon aikana olen ehtinyt stressata, murehtia, huolehtia ja tutkia koirien selkämuutoksia. Kuvauspäivänä viikko sitten perjantaina Zeldan selän tuomio oli kahdeksan selkänikamaa ja siten ltv 4. Toki tuolloin jo eläinlääkäri totesi kaikkien nikamien näyttävän täysin normaaleilta ja lannerangan ja ristiluun yhtymäkohdan näyttävän täysin normaalilta ja antoi luvan harrastaa kaikkea. Kuitenkin erehdyin lukemaan paria kauhutarinaa netistä ja niiden jälkeen järkevästi ajattelu oli vähän hankalaa :D Asiaa tutkiessa ilmeni myös toinen selitys löydökselle. Alimpien kylkiluiden puuttuminen saa aliman rintanikaman näyttämään lannenikamalta. Eläinlääkäri tarksituslaski maanantainan kylkiluut ja totesi niitä olevan 12, joten saimme huokaista helpotuksesta ja jäädä jännittämään tulosta. Itse kuva tarkastellessa tosin löysin 13. kylkiluiden tyngät ja olin melko rauhallisin mielin, ettei mitään ihan kamalaa tulosta voisi tulla. Tosin jännitys oli tänään aika moinen, kun tuloksia rupesin katsomaan :D

Zeldan luustotulokset:
Lonkat: A/A
Kyynärät: 0/0
Ltv: 0
Va: 1
Polvet: 0/0

Papukaijamerkki niille, jotka löytävät 13. kylkiluut ;)

Va1 sieltä tuli, sillä alimmat kylkiluut ovat tosiaan alikehittyneet. Alkuperäisessä lausunnossa kylkiluut oli lausuttu kokonaan puutuviksi, mutta pyysin asiaan tarkennusta, kun itse kuitenkin tyngät näin. Uudestaan katsottuaan Lappalainen totesi  lyhyiden alkujen näkyvän ja  loppuosan olevan todennäköisesti rustoa, joka kuvissa ei näy. Mutta kaikista tärkeintä on, ettei tuosta pitäisi koiralle olla yhtään mitään haittaa ja saadaan huoletta harrastaa kaikkea.

Zeldan kaularanka ja rintarankaa


Samalla kuvautin myös Åsan selän, kun sen suhteellisen halvalla sain ja olen ollut vähän huolissani sen pitkästä takakorkeasta selästä. Siitä pyysin vain kuvaavan eläinlääkärin lausunnon, kun mitään katastrofaalista ei näkynyt ja Åsan sisaruksilla on jo pennut tehty, joten jalostukseen se ei vaikuta. Eläinlääkärin mukaan Åsalla on jakantunut ristiluun harjanne eli todennäköisesti ltv1 ja muuten normaalin näköinen selkä. Nyt voin sitten turvallisin mielin olla Åsan selän suhteen ja harrastaa sen verran kuin Åsa huvittaa :D

Zeldan lonkat ja ristiluu

Lisää jännitystä tuli tähän päivään, kun Inka-kasvattaja pyysi meitä tulemaan agilitykisoihin mittauttaaan Zelda epävirallisesti. Tuomari mittasi Zeldan kaksi kertaa (34,5 cm ja 34,8 cm) MINIKSI! Tähän asti olen koko ajan ollut ihan varma, että Zelda on pieni medi, eikä siitä miniä saisi millään. Nyt on ainakin vähän toivoa saada siitä mini. Hassua, miten iloinen tästäkin voi olla, vaikka alunperin toivoin hyvänkokoista medikoiraa :D

Loppuun vielä pari kuvaa helpottamaan kylkiluiden metsästystä ja selvennykseksi niille, jotka eivät minua aiemmin uskoneet :D















Kuvanlaatu on valitettavan huono...

Otsikosta on kiittäminen rakasta siskoani, joka joutui Zeldan selkäkriiseilyjeni uhriksi ja päätyi lopulta antamaan Zeldalle herttaisen lempinimen :'D