perjantai 6. maaliskuuta 2015

Valmennusryhmäläiset

Viime viikon torstaina meillä oli Zeldan kanssa viimeinen kerta agilityn peruskurssia. Peruskurssilla harjoittelimme valsseja eri tilanteissa ja pääsimme jo kerralla parhaimmillaan reilu kymmenen estettä peräkkäin (edelleen tosin pelkkiä hyppyjä ja putkia). Pirpanan into agilityä kohtaan kasvaa vaan koko ajan: kentälle pitäisi päästä koko ajan ja muita pitää komentaa, kun kehtaavat treenata Zeldan kentällä :D

Peruskurssin jälkeen oli kova pohdinta, missä jatkamme treenaamista: kursseilla vai koetammeko saada valmennusryhmäpaikkaa. Kovasti saimme kehotuksia jatkaa valmennusryhmässä ja onhan se helppo vaihetoehto, kun ei koko ajan tarvitse jatkoe miettiä. Autottomina meille ainoa vaihtoehto oli Musti ja Mirri -areenalla olevat valmennusryhmät ja  olin ihan varma, ettei sieltä vapautuisi meille paikkaa.  Aluksi vapautui yksi paikka, joka meidän oli tarkoitus jakaa Heidin ja Ainon kanssa. Viime viikolla saimme kuulla, että samasta ryhmästä oli vapautunut toinenkin paikka, jonka me sitten otimme. Nyt ainakin kevään ajan saamme treenata säännöllisesti laadukkaassa valmennuksessa ennen kesätöiden alkua.

Zelda on tehokkaasti syönyt Åsan jättiluuta, joka oli ollut ainakin vuoden lähes koskematon :D

Keskiviikkona meillä oli alkeiskurssin väliin jääneen ensimäisen kerran korvaus Viiksi-areenalla valmennusryhmässä. Olin ajatellut treenavani Åsan kanssa, sillä torstaina olisi Zeldan treenit omassa ryhmässä ja haluan pitää treenimäärät vielä maltillisina. Lopulta päädyin tekemään vaan enismmäisen kieroksen Åsan kanssa sillä se stressaantui niin paljon uudesta hallista, että haukkui vain kaikelle, eikä treenaamisesta tullut mitään. Nyt voin ainakin huokaista helpotuksesta sen suhteen, ettei ole minun kisäjännityksen vika, että Åsa lamaantui täysin kisoissa vieraissa halleissa. Nyt onkin sitten keksittävä, miksi Åsa stressaantuu niin paljon monissa tilanteissa ja, miten lähteä stressiä helpottamaan. Agilityä aion Åsan kanssa treenata jatkossa satunnaisesti tutussa hallissa, sillä turhaan en halua koiraa stressata.


Keskiviikkona päädyin sitten tekemään toisen kierrosken Zeldan kanssa, jota vieraampi halli (kävimme Zeldan kanssa tammikuun alussa, siellä mätsäreissä) ei onneksi haitannut yhtään. Torstainan meillä oli sitten ensimmäinen kerta omassa valmennusrymhäpaikassa. Uutena esteenä tutustuimme vähän rengaaseen. Lisäksi harjoittelimme mm. pakkovalssia. Uskomattoman nopeasti Zelda on oppinut eri ohjauskuvioita ja minun pitäisi oppia luottamaan sen tekemiseen, eikä turhaan jarrutella vauhtia ja varmistella.Toki lopputreenejä kohti Zeldan keskittymiskyky huononee ja esteitä jää välistä yms., mutta sekin on koko ajan vähentynyt.

Loppuun vielä sähellysvideo keskiviikon treeneistä. Video on ihan treenien lopusta, joten pientä väsymistä on havaittavista ohjaajan ja koiran osalta. Kyllä me tuo pätkä ainakin yhden kerran onnistuttiin menemään ihan sujuvastikin :D



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti