maanantai 11. tammikuuta 2016

Kiirettä kiirettä

Viime kerrasta onkin ehtinyt vierähtää aikaa. Kiirettä on ollut opiskelujen ja töiden kanssa ja eipä ole ollut mitään ihmeellistä kerrottavaakaan. Agilityssä ollaan laajennettu vähitellen estevalikoimaa. Kepit menee jo lähes kaikista kulmista ongelmitta. Myös renkaan ja pussin kohdalla Zelda koki vihdoin valaistuksen. Juoksupuomikin on jo hyvässä vaiheessa (tai ainakin minun käsitykseni mukaan, mitä nyt siitä ymmärrän :D). Aa ja keinu saavat odottaa, kunnes puomi on kunnossa. Keinun pamauttelua ollaan Zeldan kanssa jo treenattu ja se on ihan innoissaan keinua rämäyttelemässä. Ensimmäiset kisatkin alkavat lähestyä, sillä helmikuussa on tarkoitus startata hyppyradalla. Iiiiikkkkk! Isoin haaste kisojen suhteen taitaa tällä hetkellä olla lähdössä istuminen, sillä malttia ei ole yhtään, kun radalle on niin kiire. Ja kisoissa ei voi edes nameja käyttää lähdössä apuna...



Muuten arki on jatkunut entiseen tapaa. Zeldalla on vieläkin mörkövaihe menossa ja pimeällä mörköjä näkyy, joka nurkassa. Lisäksi vieraat ihmiset ja koirat ovat edelleen melko jänniä. Toivon kovasti, että tuo pahin arkuus on murkkuiän juttuja ja helpottaa iän myötä. Siedätyshoito ihmisiin ja koiriin on kuitenkin aloitettu ja kaikki tilanteet käytetty sen suhteen hyväksi. Parina päivänä meillä on ollut kavereiden koiria hoidossa ja Zelda on päässyt (joutunut :D) tutustumaan uusiin kavereihin. Molemmat koirat olivat poikia, joten niiden kiinostus Zeldan peräpäätä kohtaan vähän viilensi Zeldan tunteita :D Zelda ei kuitenkaan kumpaakaan pelännyt ja pienempää jopa innostui ulkona leikittämään, joten ehkä vielä on toivoa. Isompi, joka on dalmatialainen, oli Zeldan ensimmäisiä oikeasti isoja koirakavereita ja ihan yllätyin, miten nopeasti Zelda sen hyväksyi.

Zeldan uusi kaveri nro 1. Papukaijamerkki sille, joka tunnistaa rodun oikein :D'
Ja leikkikaveri nro 2 aka kalsarisankari
Zeldalle on  nyt syksyn aikana tullut pari ikävää kokemusta isoista koirista. Osa on tullut lenkillä, kun Zelda on kontaktissa ohittanut toista koiraa ja toinen juuri vieressä ollessa yhtäkkiä hypännyt Zeldaa kohti. Kerran metsässä pimeällä isompi koira yllätti meidät täysin ja Zelda säikähti ja lähti pakoon iso koira perässään. Onneksi Zelda tuli melkein heti takaisin täysin ehjänä ja toinen koira ei enää tullut meidän lähelle. Noiden kokemusten jälkeen olen tosi tyytyväinen, että Zelda pystyy jo hyväksymään isotkin koirat, vaikkei niistä hirveästi tykkääkään.




Ehkä isoin uutinen Zeldan elämässä oli sen ensimmäiset agilitytreenit Henrin kanssa :'D. Koska en itse joululomalla töiden takia päässyt kahtena kertana treeneihin, enkä kumpaakaan saanut myytyä, oli jotain keksittävä. Kovalla suostuttelulla sain nuo kaksi treeneihin jälkimmäisellä kerralla. Ihan hyvin olivat kuulemani mukaan pärjänneet, joten toivottavasti jatkossakin Zeldalle löytyy varaohjaaja tarvittaessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti